Nuorten hyvinvointi on koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Tässä ajatuksiani Vantaan Sanomien pääkirjoituksen pohjalta. Ennaltaehkäisy, yhteistyö ja digitaalisen maailman haasteet ovat avainasemassa. Jokaisen meistä – vanhempien, opettajien, päättäjien, naapureiden – on kannettava vastuumme ja tehtävä osamme.

Sokeri ja rasva ovat joutuneet viime vuosina ravitsemuskeskustelun syntipukeiksi, vaikka kohtuullisesti nautittuina ne ovat olennainen osa terveellistä ruokavaliota. Keinotekoisten makeutusaineiden suosio kasvaa, vaikka niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole riittävästi tietoa. Onko aika lopettaa ruoan demonisointi ja keskittyä tasapainoiseen syömiseen? Paikalliset ratkaisut, kuten lähiruoka, voisivat olla avain terveellisempään tulevaisuuteen.

Diagnoosien ja määrittelevien termien vaikutus itseymmärrykseen ja identiteettiin on lähes yhtä tärkeä aihe kokonaishyvinvoinnin kannalta kuin diagnoosit itsessään. Kuinka herkästi ihmiset alkavat määritellä itseään ja toisiaan lääketieteellisinkin termein, ja miten tämä voi rajoittaa persoonallisuuden kehittymistä?

Arjen opettamat tunnepuheet – kun hiljaisuus kasvattaa kiusaajia