Syntyvyyden laskusta jauhetaan, mutta samaan aikaan poliitikot* polttavat rahaa kuin huomista ei olisi – ja velka kasvaa. Korkeammat verot ja lisävelka eivät tuo vauvoja, eivätkä rakenna tulevaisuudenuskoa. Jos politiikka* ei uskalla katsoa peiliin ja laittaa omaa kansaa etusijalle, miksi kukaan uskoisi tähän yhteiskuntaan niin paljon, että perustaisi perheen?
*Aseta tähän haluamasi näkökulma, puolue tai linja

Lapsi oppii nopeasti, millä tavoin hän saa vanhemman huomion. Jos positiiviset teot jäävät huomaamatta ja negatiivisiin reagoidaan voimakkaasti, lapsi alkaa hakea huomiota kielteisillä tavoilla. Tämä ilmiö ei koske vain perheitä – se heijastuu laajemmin yhteiskuntaan ja nuorten hyvinvointiin. Miten voimme katkaista tämän ketjun ja opettaa jälkipolvemme käsittelemään tunteitaan tasapainoisesti?

Liikunnan hyödyt ovat kiistattomia, mutta sen korostaminen poliittisena ratkaisuna jättää huomiotta todelliset ongelmat, kuten mielenterveysongelmat, köyhyyden ja sosiaalisen eristäytyneisyyden. Hyvinvoinnin edistäminen vaatii kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa rakenteelliset esteet poistetaan ennen kuin liikunta voi toimia ylläpitävänä hoitomuotona.

Sipoo rakentaa tulevaisuuttaan yrittäjien varaan. Tämä visio perustuu konkreettisiin tekoihin: sujuvaan byrokratiaan, paikallisten yritysten tukemiseen ja kestävään kehitykseen. Sipoo voi olla paikka, jossa yrittäjät eivät vain selviydy, vaan kukoistavat – yhdessä yhteisönsä kanssa.

Ylilääkäri Teemu Taulavuoren tapaus nostaa esiin kriittisen kysymyksen: Miksi emme uskalla toimia sääntöjä vastaan, vaikka se olisi inhimillistä? Pohdimme, miten voimme edistää kulttuuria, jossa tilannetaju ja inhimillisyys ohjaavat toimintaamme erityisesti terveydenhuollossa.

Nuorten hyvinvointi on koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Tässä ajatuksiani Vantaan Sanomien pääkirjoituksen pohjalta. Ennaltaehkäisy, yhteistyö ja digitaalisen maailman haasteet ovat avainasemassa. Jokaisen meistä – vanhempien, opettajien, päättäjien, naapureiden – on kannettava vastuumme ja tehtävä osamme.

Sokeri ja rasva ovat joutuneet viime vuosina ravitsemuskeskustelun syntipukeiksi, vaikka kohtuullisesti nautittuina ne ovat olennainen osa terveellistä ruokavaliota. Keinotekoisten makeutusaineiden suosio kasvaa, vaikka niiden pitkäaikaisvaikutuksista ei ole riittävästi tietoa. Onko aika lopettaa ruoan demonisointi ja keskittyä tasapainoiseen syömiseen? Paikalliset ratkaisut, kuten lähiruoka, voisivat olla avain terveellisempään tulevaisuuteen.

Diagnoosien ja määrittelevien termien vaikutus itseymmärrykseen ja identiteettiin on lähes yhtä tärkeä aihe kokonaishyvinvoinnin kannalta kuin diagnoosit itsessään. Kuinka herkästi ihmiset alkavat määritellä itseään ja toisiaan lääketieteellisinkin termein, ja miten tämä voi rajoittaa persoonallisuuden kehittymistä?

Arjen opettamat tunnepuheet – kun hiljaisuus kasvattaa kiusaajia