Lapsi oppii nopeasti, millä tavoin hän saa vanhemman huomion. Jos positiiviset teot jäävät huomaamatta ja negatiivisiin reagoidaan voimakkaasti, lapsi alkaa hakea huomiota kielteisillä tavoilla. Tämä ilmiö ei koske vain perheitä – se heijastuu laajemmin yhteiskuntaan ja nuorten hyvinvointiin. Miten voimme katkaista tämän ketjun ja opettaa jälkipolvemme käsittelemään tunteitaan tasapainoisesti?

Nuorten hyvinvointi on koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä. Tässä ajatuksiani Vantaan Sanomien pääkirjoituksen pohjalta. Ennaltaehkäisy, yhteistyö ja digitaalisen maailman haasteet ovat avainasemassa. Jokaisen meistä – vanhempien, opettajien, päättäjien, naapureiden – on kannettava vastuumme ja tehtävä osamme.

Lasten mielenterveysongelmat juontavat usein juurensa aikuisten käsittelemättömiin tunteisiin, jotka periytyvät sukupolvelta toiselle kuin äänetön kaiku.