Päihderiippuvuuden paradoksi: Ratkaisu ongelmana
Addiktio ei ole ongelma itsessään, vaan yritys ratkaista syvempiä ongelmia. Perinteinen käsitys päihdeongelmista on ristiriitainen: riippuvuus nähdään tahdonvoiman puutteena, jota hoidetaan usein rankaisevilla ja yhteiskunnasta eristävillä menetelmillä. Hoito on keskittynyt lähinnä päihteiden käytön lopettamiseen ja raittiuden ylläpitämiseen, sivuuttaen usein taustalla olevat syyt.
Päihdeongelmien taustalla on lähes poikkeuksetta yritys lievittää sisäistä kipua, täyttää emotionaalista tyhjiötä tai paeta ahdistavaa todellisuutta. Mutta miksi niin moni turvautuu juuri päihteisiin? Ja miten yhteiskuntana voisimme tarjota terveellisempiä ja kestävämpiä vaihtoehtoja?
Kanadalainen lääkäri Gabor Maté on tutkinut addiktioita vuosikymmeniä. Hänen mukaansa riippuvuuksien taustalla on useimmiten lapsuuden trauma tai tunne-elämän vaurioita. [1] Päihteet tarjoavat nopean, mutta lyhytaikaisen helpotuksen, samalla estäen todellisten ongelmien kohtaamisen ja käsittelyn.
Suomalainen tutkimus tukee tätä näkemystä. Päihteiden käyttö on usein yritys säädellä tunteita, paeta ahdistusta tai hakea hyväksyntää. [2] Monelle alkoholi, nikotiini tai muut huumausaineet voivat olla ensimmäinen tai ainoa koettu keino saavuttaa hetkellinen hyvänolontunne tai helpotus.
Trauma addiktioiden taustalla
Lapsuuden vaikeat kokemukset muokkaavat aivojen kehitystä ja altistavat myöhemmille ongelmille. Turvaton kiintymyssuhde, kaltoinkohtelu tai emotionaalinen laiminlyönti voivat johtaa puutteelliseen kykyyn säädellä tunteita ja stressiä [3]. Tämä luo pohjan addiktiiviselle käyttäytymiselle.
Päihteet tarjoavat nopean tavan muokata olotilaa. Ne aktivoivat aivojen mielihyväjärjestelmää ja vapauttavat välittäjäaineita kuten dopamiinia [4]. Tämä tuottaa hetkellisen hyvän olon, mutta samalla se vahvistaa riippuvuutta.
Yhteiskunnan rooli
Addiktiot eivät synny tyhjiössä. Yhteiskunnan rakenteet ja arvot vaikuttavat siihen, miten alttiita olemme riippuvuuksille. Yksinäisyys, stressi ja suorituspaineet ajavat ihmisiä etsimään helpotusta päihteistä [5].
"Herkkien ihmisten olemassaolo on etu ihmiskunnalle, koska juuri tämä ryhmä ilmaisee parhaiten ihmiskunnan luovat tarpeet ja pyrkimykset. Heidän vaistonvaraisten reaktioidensa kautta maailma tulkitaan parhaiten. Normaaleissa olosuhteissa he ovat taiteilijoita tai käsityöläisiä, etsijöitä, keksijöitä, shamaaneja, runoilijoita, profeettoja."
Tämä kuvastaa hyvin sitä, miten yhteiskuntamme suhtautuu herkkyyteen ja erilaisuuteen.
Päihteiden helppo saatavuus ei ole ongelma. Ongelma on se, että meiltä puuttuu paremmat keinot käsitellä haasteita ja sisäistä kipua. Tarvitsemme lisää yhteisöllisyyttä, empatiaa ja tukea toisillemme.
Kohti parempaa hoitoa
Perinteinen päihdehoito keskittyy usein oireiden poistamiseen - päihteiden käytön lopettamiseen. Tämä on tärkeää, mutta ei riittävää eikä ensisijaista. Todellinen paraneminen vaatii juurisyiden ymmärtämistä ja käsittelyä [7].
Traumainformoitu hoito ottaa huomioon ihmisen koko elämänhistorian. Se pyrkii ymmärtämään, miksi ihminen on päätynyt käyttämään päihteitä, ja tarjoamaan vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja [8].
Myötätuntoinen lähestymistapa on avainasemassa. Syyllistäminen ja leimaaminen vain pahentavat ongelmaa. Sen sijaan tarvitaan ymmärrystä ja tukea muutokseen [9].
Yhteiskunnan vastuu
Addiktioiden ennaltaehkäisy vaatii laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Tarvitsemme:
Parempaa mielenterveyspalveluiden saatavuutta
Varhaista puuttumista lasten ja nuorten ongelmiin
Yhteisöllisyyden vahvistamista
Stressaavien työolojen parantamista
Eriarvoisuuden vähentämistä
Nämä toimet vaativat vahvaa poliittista tahtoa ja resursseja, mutta pitkällä tähtäimellä ne maksavat itsensä takaisin [10].
Yksilön vastuu ja mahdollisuudet
Vaikka yhteiskunnan rooli on merkittävä, myös yksilöllä on mahdollisuuksia vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa. Itsetuntemuksen lisääminen, tunteiden käsittelyn opettelu ja terveellisten selviytymiskeinojen omaksuminen ovat tärkeitä askeleita toipumisessa.
Liikunta, luonto ja luova toiminta tarjoavat terveellisiä tapoja säädellä olotilaa ja tukea päihteettömyyttä. Säännöllinen liikunta voi auttaa hallitsemaan mielitekoja ja lievittämään vieroitusoireita. Luonnossa oleskelu puolestaan vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja lisää keskittymiskykyä. Luova toiminta taas auttaa käsittelemään tunteita ja löytämään uusia merkityksiä elämään. Erityisen tehokasta on yhdistää nämä elementit.
On kuitenkin huomioitava, että liikunta- ja kulttuuripalveluiden supistaminen sekä lähiluonnon jatkuva väheneminen kaventavat yksilöiden mahdollisuuksia hyödyntää näitä terveellisiä keinoja. Tämä korostaa tarvetta sekä yksilöllisille että yhteiskunnallisille toimille, jotka turvaavat pääsyn näiden hyvinvointia edistävien resurssien äärelle.
Tiivistettynä
Addiktio ei ole moraalinen epäonnistuminen tai tahdonvoiman puutetta. Se on monimutkainen ilmiö, joka kertoo syvemmistä ongelmista niin yksilön elämässä kuin yhteiskunnassakin.
Kun ymmärrämme addiktion todellisen luonteen, voimme suhtautua siihen myötätuntoisemmin ja etsiä tehokkaampia ratkaisuja. Tämä vaatii ajattelutavan muutosta niin yksilöiltä, hoitojärjestelmältä kuin koko yhteiskunnaltakin.
Päihteetön elämä ei ole vain päihteiden käytön lopettamista. Se on uuden, tyydyttävämmän elämän rakentamista - sellaisen, jossa ei tarvitse paeta todellisuutta.
Entäs ne käyttöhuoneet?!
Käyttöhuoneet ja saatavuus: Haittojen vähentämisen näkökulma
Kun ymmärrämme addiktion olevan yritys ratkaista syvempiä ongelmia, voimme lähestyä päihdepolitiikkaa uudesta näkökulmasta. Käyttöhuoneet ja päihteiden saatavuuden hallittu lisääminen voivat olla osa kokonaisvaltaista ratkaisua.
Käyttöhuoneet tarjoavat turvallisen ympäristön päihteiden käytölle, vähentäen yliannostuksia ja tartuntatautien leviämistä. Ne myös mahdollistavat kontaktin terveydenhuollon ammattilaisiin ja sosiaalityöntekijöihin, luoden väylän avun piiriin. Tämä lähestymistapa tunnustaa päihteiden käytön realiteetit ja pyrkii minimoimaan haittoja sen sijaan, että keskittyisi vain käytön lopettamiseen.
Päihteiden saatavuuden hallittu lisääminen voi puolestaan vähentää rikollisuutta ja parantaa aineiden puhtautta. Kun käyttäjät eivät joudu turvautumaan laittomiin markkinoihin, riski vaarallisiin epäpuhtauksiin pienenee. Samalla voidaan tarjota tietoa turvallisemmasta käytöstä ja hoitomahdollisuuksista.
Nämä toimenpiteet eivät yksinään ratkaise addiktio-ongelmaa, mutta ne voivat olla osa laajempaa strategiaa. Yhdistettynä trauma-informoituun hoitoon, mielenterveyspalveluihin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin ne voivat auttaa rakentamaan inhimillisempää ja tehokkaampaa päihdepolitiikkaa.
On tärkeää muistaa, että tavoitteena ei ole normalisoida päihteiden käyttöä, vaan tarjota ihmisarvoinen kohtelu ja mahdollisuus toipumiseen niille, jotka kamppailevat riippuvuuden kanssa. Samalla voimme keskittyä ennaltaehkäisyyn ja niihin yhteiskunnallisiin tekijöihin, jotka ajavat ihmisiä etsimään lohtua päihteistä.
Lähteet
[1] Maté, G. (2008). In the Realm of Hungry Ghosts: Close Encounters with Addiction. Knopf Canada
[2] Perttilä, L. (2020). Päihteiden käytön ja päihteettömyyden merkitykset. Theseus.
[3] Suokas, N. (2016). Selontekoja huumeiden käytön syistä ja seurauksista. Tampereen yliopisto.
[4] West, R. (2001). Theories of addiction. Addiction, 96(1), 3-13.
[5] Jouhki, H. & Verkkapuro, V. (2023). A niin kuin addiktio -podcast: "Addiktioon paetaan joskus traumaa, joskus ahtaalle ajavaa arkea". A-klinikkasäätiö.
[6] A-klinikkasäätiö. (2023). A niin kuin addiktio -podcast: "Addiktioon paetaan joskus traumaa, joskus ahtaalle ajavaa arkea".
[7] Maté, G. (2022). The Myth of Normal: Trauma, Illness, and Healing in a Toxic Culture. Avery.
[8] Substance Abuse and Mental Health Services Administration. (2014). SAMHSA's Concept of Trauma and Guidance for a Trauma-Informed Approach.
[9] Miller, W. R., & Rollnick, S. (2012). Motivational interviewing: Helping people change. Guilford press.
[10] Koski-Jännes, A. (2008). Motivoiva haastattelu. Duodecim.
[11] Kabat-Zinn, J. (2013). Full catastrophe living: Using the wisdom of your body and mind to face stress, pain, and illness. Bantam.
[12] Järvinen-Tassopoulos, J. (2018). Suomalaisen rahapelaamisen tilannekatsaus 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
